Urheilu ei edusta monikulttuuria!

Kesä on ollut vilkkaan somekeskustelun ja mediailmiöiden aikaa, vaikka Ruokolahden leijonaa ei ole tänä kesänä näkynyt, ja vedenelävätkin ovat käyneet niin laiskoiksi, ettei yksikään ole haukkaillut tietään iltapäivälehtien lööppeihin. Mutta onhan meillä ollut yksi suurpahis yli muiden, Olli Immonen, ja hänen hirmuista aamuöistä facebook-retoriikkaansa seurannut vilkas kansalaisliikehdintä ja ennen kaikkea monikulttuurikeskustelu.

Esko Valtaoja kirjoitti mainiosti Turun sanomissa 4.8. ”Kun kesämölinän keskipisteessä on monikulttuurisuus, jolle ei ole selkeää määritelmää, on helppo huutaa toistensa ohi” (Turun sanomat 4.8.). 

Tämä on koko kesäkeskustelun surkuhupaisin piirre. Ihmiset puolustavat ja vastustavat ”monikulttuurisuutta” käyttämällä käsitettä kuka mitenkin, kunhan se jotenkin liittyy joko vierasmaalaisiin tai sitten suomalaisiin, koska hekin todistettavasti ovat aina olleet monikulttuurisia jo Volgan mutkasta saakka.

Kahlaamatta sen enempää kesäkeskustelun aaltoihin, tahdon ottaa vielä esiin meille suomalaisille niin rakkaan elämänalueen, huippu-urheilun.

Urheiluhan on yksi kansainvälisimmistä kulttuurin muodoista. Sen kansainvälisyyden huipentuma on Olympiakisat ja eri lajien MM-kisat. Ne ovat siis kaikkia etnisyyksiä ja kansallisuuksia edustavia tapahtumia.

Tämän takia useat monikulttuurisuuden puolustajat ovat jo rientäneet mediaan kertomaan impiwaaralaisille ja perussuomalaisille penkkiurheilijoille, että urheilu se vasta monikulttuurista onkin.

Mutta väitän kuitenkin, että urheilukilpailut eivät ole missään tapauksessa monikulttuurisia.

Vai mitä sanoisitte, jos seuraavat olympiakisat järjestettäisiin aidosti monikulttuurin hengessä: jokainen kulttuuri voisi kisata oman kulttuurinsa sanelemilla säännöillä. Yhden kulttuurin sääntöihin voisi kuulua se, että urheilijoiden kilpa-asun tulee peittää paljas iho kauttaaltaan, jokin toinen kulttuuri taas päästäisi kisaajat radalle vaikka ilkosillaan. Jokin kulttuuri voisi myös vaatia, että kansallislauluja ei saa palkintojenjaossa soittaa, koska musiikki on heidän kulttuurissaan kielletty. Myöskin voisi kulttuurisista syistä estää mitalistien palkintopalleille nousu, koska jonkin kulttuurin sääntöjen mukaan iältään nuorempi ei saa olla korkeammalla kuin vanhempi.

Esimerkkejä vastaavista kulttuurien erilaisuuksista voisi keksiä vaikka miten paljon. Me kuitenkin tiedämme, että juuri urheilukisat sääntöineen edustavat vain yhtä yhteisesti sovittua ”kulttuuria”. Tähän kaikkien hyväksymään monokulttuuriin kuuluvat kisojen etiketti, ”urheilijamainen käytös”, pukeutumiskoodit sekä suuri määrä jokaisen lajin omia, pilkulleen viilattuja sääntöjä, joihin ei voi anoa muutoksia kulttuurisista syistä. Jos suuret kansainväliset kisat järjestettäisiin kirjaimellisesti ”monikulttuurisuuden” periaatteella, niistä ei yksinkertaisesti tulisi mitään.

Joten monikultturismin puolustajat, älkää ottako esimerkiksenne ainakaan huippu-urheilua.

TuulaKomsi
Kansalaispuolue

Olen kangasalalainen kouluttaja ja freelancer, jonka hartain toive on saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan kaikenlaiset kliseet mediassa ja muussa julkisessa keskustelussa. Kotisivuni http://www.komsituula.julkaisee.fi/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu