Ihan eniten pelkään mediaa

Suomessa on viime viikot eletty tragedioiden keskellä. Kajaanin Otanmäen kuvottava surmatyö sekä Helsingin asema-aukiolla tapahtunut kuolemaan johtanut pahoinpitely ovat erilaisia ja toisistaan erillisiä tapahtumia, mutta ajallisesti niin lähellä toisiaan, että ne nähdään ikään kuin saman asian vastapuolina. Irakilaiset turvapaikanhakijat ryöstivät ja tappoivat kantasuomalaisen miehen, ja kantasuomalainen uusnatsi potkaisi (tms.) häneen päin sylkäisseen toisen suomalaisen kumoon, mahdollisesti aiheuttaen tämän kuoleman viikkoa myöhemmin, tai ainakin vaikuttaneen siihen.

Samaan aikaan kiirehditään lakialoitetta, jotta rasistiset äärijärjestöt kiellettäisiin. Netissä leviää adressi ”Huominen ilman pelkoa” keräten tuhansia allekirjoituksia.

Ja totuushan on, että Suomessa pelätään. Jos mediaan (myös vasta-) on uskominen, täällä pelätään nyt kolmea asiaa: väkivaltaisia maahantulijoita, natseja ja Venäjää. Koska olemme kaikki mediamme (kuka mitäkin) lukeneet, ei varmaan tarvitse perustella, miksi me pelkäämme.

Ja itsekin pelkään. Oma täysin subjektiivinen pelkäämisjärjestykseni on 1. paperittomat maahan jääneet tai kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat, joista voidaan kauniisti sanoa, että ”kotoutus ei onnistunut” 2. Venäjä, jota Suomi tuntuu ryhtyneen ärsyttämään ihan tahallaan, jotta koko maailma näkisi, ettei me ainakaan olla ”suomettuneita” – mikä on joillekin elämän suurin ja korkein voitto, jolle voidaan uhrata aivan kaikki muu.  Ja 3., vasta viimeiseksi pelkäämisjärjestyksessäni on uusnatsit. Koska vaatisi jo melkoista vainoharhaista mielikuvitusta pelätä sitä, että joku SVL-aktiivi yhtäkkiä hyökkäisi puskista ja tekisi minulle tai muillekaan oikeasti sivullisille mitään sen kummempaa, ellen nyt sitten alkaisi häneen päin syljeskelemään. Ja tämä ei tietenkään tarkoita, että hyväksyisin syljeskelijöiden pahoinpitelyt. En vain tunne realistista pelkoa omalla kohdallani.

Mutta listalta puuttuu se, mitä pelkään enemmän kuin mitään yllämainitusta kolmesta. Pelkään sitä, miten viime vuosina yhä enenevästi meidän kotoisana ja turvallisena kokemani media on ruvennut puhumaan muunneltua totuutta. Ei siitä ole montaa vuotta, kun Arvi Lind toi Suomen luotetuimpana henkilönä rauhoittavasti selkoa maailman asioihin, eikä siitäkään, kun ajattelin, että jos jotakin ei mainittu Hesarissa, se ei sitten varmaan noin ylimalkaankaan olisi ollut uutisoimisen arvoistakaan.  Aloin melkein antaa anteeksi valtamedioittemme EU-propagandan, ellei tämä viime aikojen käsittämätön Nato-kiihkoilu, joka näkyy mm. presidentti Niinistöä vastaan kohdistuneessa vastenmielisessä ”kuiskuttelukampanjassa” ja kaiken järjen ylittävässä Venäjä-hysteriassa, olisi tuonut muistiin kaiken sen kieroilun (esim. valehtelun euroon liittymisestä erillisenä kysymyksenään).

Median asennetta turvapaikanhakijoihin taas ei tässä yhteydessä varmaan tarvitse edes muistutella, niin myötäsukaista ja riskejä vähättelevää – sekä riskeistä varoittelijoita ikävästi leimaavaa – se on alusta asti ollut. Tuoreessa muistissa on tietysti myös Itiksen Tallinanaukiolla tapahtunut eli tapahtumatta jäänyt ”musliminaisen joukkopahoinpitely”, jonka uutisoinnissa ”luotettavan median” tila paljastui kaikessa surkeudessaan. Jos tapauksesta ei olisi ollut videota, pelkään pahoin, että ”luotettavan median puolesta” kampanjoineet hesarit, ylet ja iltapäivälehdet eivät olisi vaivautuneet ikinä kertomaan sortuneensa ankkaan.

Nyt luen samaisesta mediasta natsihysterian täyttämiä otsikoita. Niissä tehdään uusnatsin uhrista suuri sankari, ja levitetään suloisen rippikoululapsen kuvaa. Kuva on söpömpi kuin Otanmäessä ryöstömurhan uhrina kuolleen, elämää nähneen uhrin kuva, jota ainakaan Ylen sivuilla ei paljon levitellä. Mutta onko se totuudenmukaisempi?

Minä en edelleenkään pelkää muutaman kymmenen ihmisen järjestäytynyttä uusnatsiporukkaa. En kyllä pelkää tai vastusta sen kieltämistäkään. Mutta ihan eniten pelkään mediaa. Ja sitä, kuka sen naruja vetelee, ja miksi. Ja mihin tämä kaikki median harjoittama propaganda tulee johtamaan.

Ihan eniten siis pelkään mediaa

 

 

 

 

TuulaKomsi
Kansalaispuolue

Olen kangasalalainen kouluttaja ja freelancer, jonka hartain toive on saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan kaikenlaiset kliseet mediassa ja muussa julkisessa keskustelussa. Kotisivuni http://www.komsituula.julkaisee.fi/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu