Antakaa tädin paheksua!

Kävinpä tänään viikonloppuostoksilla lähimmässä marketissa. Suunnistaessani kahvihyllyjen luo, en voinut olla näkemättä Tom of Finland –kuvilla koristettuja kahvipaketteja. Tätä kuvastoahan on nyt suomalaisille itsenäisyytemme satavuotisjuhlan nimissä pakkosyötetty niin mediassa, arkkipiispan saarnoissa, postimerkeissä ja lakanoissa. Tiedämme kaikki näiden kuvien tunnuspiirteet: karikatyyrimäisillä koppalakkimiehillä rinnat kiiltelevät muhkeina ja niiden päissä sojottavat luonnottoman pitkät nännit. Pakarat ovat pyöreät pallukat. Puhumattakaan muista pullistelevista yksityiskohdista.

Me tietenkin tiedämme, että tämä kaikki lisää suvaitsevaisuutta ja kohottaa Suomi-kuvaa ja on ihanan avointa, iloista ja vapauttavaa. Pois kaikki tunkkainen konservatiivisuus ja uskonnollinen ahdasmielisyys. Upeaa että kirkkokin on niin vahvasti ollut mukana ”hälventämässä ennakkoluuloja”.

Ja kirkon viesti lienee mennyt perille, sillä ainakaan tuolla marketissa ei näkynyt (minun lisäkseni) minkäänlaisia paheksuvia täti-ihmisiä. Ei kukkahatuilla varustettuja, eikä ilman. Nykypäivän moraalinvartijatädit onkin tehokkaasti opetettu paheksumaan vallan muuta, esimerkiksi ”suvaitsemattomuutta”, mikä tarkoittaa, että omat paheksuntani marketin kahvihyllyllä olivat nykykriteereillä paljon paheksuttavampia kuin nuo piirrokset.

Mutta kuvitellaanpa nyt niin, että noiden vapauttavien ja Suomi-kuvaa nostavien piirrosten miehet olisivatkin nuoria naisia. Kaksi, kolme tai useampia hieromassa vartaloitaan vastakkain. Mitä ajattelette moraalinvartijatätien, median, arkkipiispan tai ihan tavallisten ihmisten ajattelevan? ”Ihanan suvaitsevaista ja avointa”? ”Ihanan hyväntuulisia lesboja kahvipaketeissa”?

Arvaatte varmaan, että haluan tässä palauttaa kunnian katoavalle luonnonvaralle, eli vanhanaikaiselle tervehenkiselle paheksunnalle, vaikka sitä ”moralisoinniksikin” nimitetään. Siis sille, minkä me täti-ihmiset ennen kukkahattujen aikakautta niin luontevasti hallitsimme.

Pyrkimykselleni on kaksi perustetta. (Kumpikaan ei ole Raamatusta, vaikka kaikki kunnia sillekin.)

Ensinnäkin, jos meidät opetetaan säännönmukaisesti häpeämään kaikkia häpeän tunteitamme, onko vaara, että opimme häpeämättömyyden sitten liiankin hyvin? Minusta on terveempää ajatella, etteivät pullottavat sukuelimet kuulu marketin kahvihyllylle, kuin että ne kuuluvat sinne ilman muuta, ja että ne kuuluvat yhtä hyvin ihan joka paikkaan ja joka tilanteeseen riippumatta katsojien iästä, vakaumuksesta tms.

Toiseksi: En hyväksy sitä, että media, kirkko ja suvaitsevaisuusterrori on näin täysin ryhtynyt kastroimaan homoerotiikkaa, joka välttämättä ei ole omimmalla estradillaan marketin loistelamppujen alla ja viikonloppuostoksiaan kiirehtivien lapsiperheitten silmien edessä. Touko Laaksonen teki piirroksensa sitä tarkoitusta varten, että ne kiihottaisivat. Hänhän itse kertoi, että kuvien onnistumisen mittari oli hänellä housuissaan.

 

TuulaKomsi
Kansalaispuolue

Olen kangasalalainen kouluttaja ja freelancer, jonka hartain toive on saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan kaikenlaiset kliseet mediassa ja muussa julkisessa keskustelussa. Kotisivuni http://www.komsituula.julkaisee.fi/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu