Tuulan kliseeklinikka

EU:n osavaltion, YK:n vai Suomen presidentti?

Mikä on se tärkein kriteeri tasavallalle presidenttiä äänestäessä?

Voi olla maallikolle vaikea arvioida ulkopoliittisten kantojen sävyeroja, varsinkin kun keskivertosuomalainen usein ujostelee itselleenkin omia mielipiteitään ja korostaa asiantuntemattomuuttaan. Aika monta kertaa olen saanut kuulla koulutetuiltakin, etteivät tee päätöstään poliittisin perustein, koska hänen ehdokkaallaan varmasti on sellaista "sisäpiiritietoa" jota hänellä itsellään ei ole, joten asiaa on sitten turha edes miettiä.

Yksi asia kannattaa kuitenkin kysyä itseltään rehellisesti. Vaikuttaako siltä, että ehdokas ihan oikeasti ajaa Suomen asiaa, vai tuntuuko ehdokkaalla olevan avoin tai peitelty halu toimia pikemminkin jonkin muun tahon intressien mukaisesti.

Esimerkiksi EU:n syvenevän integraation, siis liittovaltion (nyt tämä sana on jo Saksassakin sanottu hallitusneuvotteluissa ääneen) ajaminen ei ole Suomen etujen ajamista,  koska noilla sanoilla viitataan rahaliiton yhteisvastuuseen (= me maksamme) , turvapaikanhakijoiden pysyvään taakanjakomekanismiin (=me maksamme) ja EU:n muuttamiseen sotilasliitoksi (=me maksamme).

Vasemmiston ja vihreiden ehdokkaat tukevat vähintään joitakin noista kolmesta yllämainituista, toisin sanoen he eivät ole itsenäisen Suomen asialla.

Jos äänestäjä on päässyt sen verran selville omista näkemyksestään turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, ettei natojäsenyys ole Suomen etu, jää jo hieman vähemmän pohdittavaa. Silloin ainakaan ei kannata äänestää Sauli Niinistöä (no ei myöskään Torvaldsia, mutta tätä tuskin tarvitsee edes erikseen sanoa). Niinistö on puhuvinaan natojäsenyyttä vastaan, mutta ei oikeasti tarkoita sitä. Niinistö vain aikoo tehdä sen kansalta huomaamatta. Kuten toki myös Haavisto, joka ei antaisi kansan edes äänestää asiasta.

Jäljelle jäävät vielä Vanhanen, Huhtasaari ja Väyrynen.  Vanhanen tunnetaan värittömänä miehenä. Sellaisena, joka ei ensimmäisenä nouse barrikadeille. Mutta ulkonäkö pettää. Vanhanen on jopa taannoin ilmoittanut, että on kuin onkin valmis nousemaan barrikadeille - mutta ei suomalaisten, vaan maahanmuuttajien puolesta. (HBL:n haastattelu 14.1.2009) Toki sanamuodot ovat nyt pehmentyneet, mutta edelleen hän on sitä mieltä, että presidentinvaaleissa on ajateltava ennen kaikkea "globaalisti". Ikään kuin olisimme valitsemassa YK:n pääsihteeriä eikä pienelle pohjoiselle maapalallemme presidenttiä.

Jäljelle jää siis vielä Huhtasaari ja Väyrynen. Molemmilla on puolensa. Ja molemmilla on puolueensa. Huhtasaaren taakkana on hieman epäluotettavasti Eurooppa-politiikassaan käyttäytynyt ja kohtalaisen natomyönteinen PS ja Väyrysellä Keskustapuolue, jonka jäsen hän yhä on, mutta jonka ehdokkaaksi häntä ei kuitenkaan kelpuutettu.

Sen sijaan Väyrysellä on takanaan valitsijayhdistys. Tätä kansanliikettä on kritisoitu siitä, että siellä on vähän sellaista tai tällaista porukkaa mukana.

Ja niin tietysti onkin. Mukana on yrittäjiä, oppineita, duunareita, maajusseja, työttömiä, uskovaisia, ateisteja, entisiä kommunisteja, väitettyjä äärioikeistolaisia ja aivan kaikkea siltä välitä. Juuri siksihän se on kansanliike, että mukana on ihmisiä niin monilta suunnilta. Yhteistä tälle kirjavalle joukolle on vain se, että he haluavat presidentin, joka asettaa oman maansa hyvinvoinnin etusijalle.

Sen sijaan Väyrysellä ei ole takanaan elinkeinoelämän tai vuorineuvosten miljoonia, kuten Niinistöllä, joka on tosiasiassa hyvin kokoomuslainen ehdokas, eikä veronmaksajien rahaa (vrt. Vanhaseen tuhlattavat valtavat puoluetukirahat).

Ja koska joku vähemmän omaperäinen omaan nokkeluuteensa  hurmaantunut trollipeikko saattaa tässä vaiheessa vihjailla, että Väyryselle rahoitusta saattaa tulla jostain ulkovallasta, sanottakoon, että me kansanliikkeen työmyyrät emme palelluttaisi varpaitamme ympäri maan vaalikojuilla mukeja kauppaamassa, jos Paavon vaalikassa ei oikeasti työtämme tarvitsisi. Onneksi suomalaiset ovat olleet meille niin myötämielisiä, ja mukeja ostetaan niin suurella innolla.

Tai sitten ne ovat vain niin uskomattoman hienoja mukeja.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Hyvä neuvo Tuulalta että pitää tarkastella ehdokkaan perimmäisiä tavoitteita. Ensimmäisenä tuli mieleen Väyrynen, joka on Putinin miehiä, ajaa Venäjän etua.

Koko sodan jälkeinen aika yli 70 vuotta on puhuttu ystävällisten suhteiden säilyttämistä ja parantamista NL/Venäjään. Mihinkään muuhun maahan ei ole tarvinnut erikseen olla ystävällinen. Ilmeisesti normaalit suhteet Ruotsiin tai Norjaan pitävät sisällään asialliset ja ystävälliset suhteet.

Tulee väkisin mieleen ajatus, että kaikki jotka saarnaavat ystävällisistä suhteista ovat sitä mieltä että Venäjä on sotakiihkoinnen maa joka hyökkää heti jos koko ajan emme silitä sitä myötäkarvaan.

Käyttäjän TuulaKomsi kuva
Tuula Komsi

Jotain tällaista höpönlöpöä vähän odotinkin. Minua ei kiinnosta Venäjän etu, ei edes siinä tapauksessa, jos se on yhtenevä Suomen edun kanssa. Vastaavasti en ole kiinnostunut Venäjän vastapuolenkaan etujen ajamisesta - Suomi ei toivottavasti ole se vastapuoli. Vai onko niin, että jos vaikkapa kansallinen itsemurhamme jotenkin ärsyttäisi Venäjää, meidän kannattaisi se tehdä ihan siitä ilosta, että saisimme ärsyttää Venäjää?

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Jo edellisissä vaaleissa herra Koroljov todisteli että vain Väyrynen pystyy säilyttämään hyvät suhteet Venäjään. Sehän tarkoitti että jos valitaan joku muu, niin Venäjä tulee rankaisemaan Suomea.

Valitettavasti valittiin Niinistö, mutta jostain syystä Venäjä ei ole vielä hyökännyt:) Jos nyt erehdymme taas valitsemaan jonkun muun, Putinin on pakko hyökätä Suomeen, muuten menee usko sekä Väyryseen että Putiniin.

Käyttäjän SeppoLavonen kuva
Seppo Lavonen

Leo Mirala: "Mihinkään muuhun maahan ei ole tarvinnut erikseen olla ystävällinen."

Tuon osuvammin tuskin kukaan on vielä kiteyttänyt Suomen "puolueettomuuspolitiikkaa". Kiitos, Leo.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

"Koko sodan jälkeinen aika yli 70 vuotta on puhuttu ystävällisten suhteiden säilyttämistä ja parantamista NL/Venäjään. Mihinkään muuhun maahan ei ole tarvinnut erikseen olla ystävällinen. "

Kerropa Leo, mikä oivallus tähän sinun lauseeseen liittyy. Sinun teksteistäsi päätellen meidän pitäisi raahata rautaa rajalle sen minkä kykenemme ja vielä toisten avustamina. Niihin sodan ajan ihanuuksiinko sinä meidät haluat viedä.

Eikös Väyrynen nimenomaan puhu siitä, että meidän pitää pysyä konfliktien ulkopuolella. Isäntämaasopimus on oikein hyvä esimerkki siitä, miten saadaan asiat menemään vinoon.

Ei meitä tänne oikeasti tulla puolustamaan. Se maksaisi paljon, mutta mitä puolustaja saisi vastineeksi. Viime sodan aikana englantilaiset ja ranskalaiset himoitsivat Ruotsin malmivarantoja, puhuivat samalla jotain Suomen avustamisesta. Siihenpä tuo sitten jäi. Malmien ottaminen oli liian suuri riski, suomalaiset ei kiinnostanut sitä vähääkään.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Eihän tässä mitään sen erikoisempaa kuin että miksei voitaisi olla ihan normaaleissa suhteissa? Ihan kuten Ruotsin tai Norjan kanssa, eihän niiden rajoille tarvitse raahata tykkejä.

Sanopas Erkki, miksi emme voisi olla Venäjän kanssa ihan normaalisti, eihän muihin suuntiin tarvitse erikoista noyryyttä tai tykkejä?

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Onko Väyrynen sitoutumaton ehdokas, vaikka on kahden puolueen jäsen?

Käyttäjän TuulaKomsi kuva
Tuula Komsi

Väyrynen ei ole minkään puolueen ehdokas, hän on valitsijayhdistyksen ehdokas. Esim. Niinistö on valitsijayhdistyksen JA kokoomuksen ehdokas, Väyrynen vain valitsijayhdistyksen.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Niinistö ei ole yhdenkään puolueen jäsen, Väyrynen kahden. Niinistön tukena on toki Kokoomus ja myöskin KD.

Käyttäjän TuulaKomsi kuva
Tuula Komsi Vastaus kommenttiin #6

Niin, mitä sitten? Niinistö on kokoomuksen mies, kokoomuksen linjoilla. Väyrynen taas on tehnyt pesäeroa keskustaan, joka muuttui liian kokoomuslaiseksi. Minulle merkitsee se, millä linjoilla ehdokas on, ei jäsenkirjat sinänsä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Minulla on se mielikuva, että henkilöt, joille on tärkeää ehdokkaan ulkoinen olemus, mahdollisesti ihailtu puoliso ja perhetilanne, eivät välttämättä pohdi ehdokkaan ulkopoliittisia painotuksia, vaan äänestävät tunteella.

Joku on jo ehtinyt ilmaisemaan ennakkoäänestysprosenttien perusteella, että nyt on kyseessä 'naistenvaalit'. Mitä se sitten tarkoittaakaan. Sinänsä ilmiönä mielenkiintoinen.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Suomelle parasta äänestän, eli Niinistöä.

Jos ajattelisin Venäjälle parasta, niin Väyrystä.

Ja jos Suomelle kaikken pahinta toivoisin, niin sitten Huhtasaarta.

Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen

Kirjoituksesi (siis blogisti Tuula) ei täällä(kin) esiintyvät trollit, on erinomainen, haluaisin kuitenkin heittää pari kommenttia.

Kirjoituksesi otsikko (EU:n osavaltion, YK:n vai Suomen presidentti?) kertoo oleellisen.

TP Niinistö on federalisti (Eu-liittovaltion kannattaja) ja myös sekavien vaalipuheidensa (NATO/OTAN) hämäystaktiikasta huolimatta ehdoton ”Nato-mies” (”eurooppalaisemman Naton” kannattaja).

Vaihtoehdot ovat siis vähissä, kuten ”pudotuspelisi” osoittaa : ”Jäljelle jää siis vielä Huhtasaari ja Väyrynen”.

Haluaisin omana kommenttina todeta (kirjoituksesi otsikkoon viitaten), että jäljellä ovat vain Laura ja Sale.

(Toivottavasti Markku Huusko antaa anteeksi nämä isot kirjaimet, sillä asia on meille suomalaisille tärkeä):

ÄÄNESTÄJIEN (VAALIKONEVASTAUSTEN MUKAAN) KAKSI SUOSITUINTA PRESSAEHDOKASTA OVAT LAURA HUHTASAARI JA SAULI NIINISTÖ

Laura Huhtasaari on Iltalehden vaalikoneen suositelluin ehdokas - Niinistö jäi niukasti kakkoseksi

Maahanmuutosta päätettäessä Laura Huhtasaarella on viisaat mielipiteet. Kyllä suomalaiset tämän ymmärtävät, Suomi ensin tässäkin asiassa.

Media ja nk. oikeamielinen enemmistö (majority) on systemaattisesti polkenut Lauraa tavalla, joka jo kauan sitten ohitti sen, minkä sivistynyt ihminen voi pitää kohtuullisena. Hänen imagoonsa on alusta alkaen liitetty aatteita ja ominaisuuksia, joiden ainoana tarkoituksena on liata hänen maineensa. Harva on kuunnellut mitä hänellä on sanottavaa ja miksi.

Lähteitä

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801192200681...

http://www.iltalehti.fi/politiikka/201801212200683...

http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249405-pl...

http://meeviren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249405-pl...

http://kajgran.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249509-min...

Käyttäjän TuulaKomsi kuva
Tuula Komsi

Tärkeintä on, että tulee toinen kierros. Vaalikonevastaukset ovat kiinnostavia, mutta ei niiden perusteella vielä voi tietää, ketkä siellä toisella kierroksella ovat. On hyvin paljon ihmisiä, jotka joko eivät käytä vaalikoneita, tai jotka eivät äänestä niistä saatujen vastausten perusteella. Tietysti ihan parasta olisi, jos toisella kierroksella olisi vastakkain Paavo ja Laura :)

Käyttäjän tapiosimonen kuva
Tapio Simonen

Joo, näin (Laura ja Paavo) tietysti olisi, mielenkiintoisin pressan vaali sitten Kekkosen ja Fegerholmin 1956, jolloin yksi ääni ratkaisi. On kuitenkin fakta, että Sale pääsee toiselle kierrokselle. Käytän sanontaa "pääsee", sillä mielestäni sinne kuuluisivat kansallisvaltiota vahvasti puolustavat ehdokkaat. EU:ssa toki voimme olla, mutta ei "Euroopan yhdysvalloissa" eli liittovaltiossa.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Poliittinen eliitti on Niinistön johdalla mennyt niin pitkälle Nato-asiassa kuin sinne voidaan mennä nykytilanteessa. Vain Niinistön suostumuksella oli mahdollista tehdä Isäntämaasopimus. Suomi on mennyt takaovesta Natoon tai on Naton porstuassa.

Venäjälle tämä asia on tietenkin harvinaisen selvä. Ja järjestetyt sotaharjoitukset vahvistavat asian. Olen sitä mieltä, että Sveitsin kaltainen aito puolueettomuus ja ero EU:sta olisi paras ratkaisu Suomelle. Mielestäni se on paras ratkaisu myös Venäjälle, koska heidän ei tarvitse miettiä, miten Suomi hoidettaisiin kriisissä tai sotatilanteessa: ei tarvitse tehdä mitään. Nyt olemme aivan varmasti luupin alla ja siellä on valmiit suunnitelmat a, b ja c, miten toimitaan erilaisissa tilanteissa, jos Nato meinaa tuoda rautaa itärajallemme.

Käyttäjän SauliAittola kuva
Sauli Aittola

Vaikka Suomessa käydään demokraattiset vaalit noin yleisesti, on huomioitava median avustuksella tehty vaikutus tulokseen. Jo 1980-luvun lopulta alkaen on harjoitettu painostusta EU-myönteisten ehdokkaiden läpi saamiseksi. Hesari, teollisuuspiirit, Kokoomus ja SDP muokkasivat ja muokkaavat mielipidettä EU:lle myönteiseksi. Vain keskusta aikaisemmin jarrutti ja nyt perussuomalaiset. Huomioitava että aikaisemmin Neuvostoliitto vaikutti vaalituloksiin.

Sipilä, Kiviniemi, Vanhanen ovat, olivat EU:n marionetteja samoin Niinistö. Jos näin pitää olla niin olkoon. Toivoisi kuitenkin jonkunmoista itsenäisyyttä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset