Miksi häirintäsyytteet vasta nyt?
Moni on ihmetellyt, miksi elokuvaohjaaja Lauri Törhöseen kohdistetaan valtava syytösvyöry vasta nyt, kun teoista on jo kulunut vuosikymmeniä.
Vastaus on helppo, mutta ikävän kuuloinen.
Vuosikymmeniä sitten näyttelijä saattoi päästä elämänsä rooliin ja julkisuuden valokeilaan alistumalla törkeään käytökseen, ja nyt ehkäpä samainen näyttelijä pääsee elämänsä rooliin käänteisellä tavalla, Metoo-spektaakkelissa.
Mutta tietenkään en voi tuomita näyttelijöitä siitä, että toimivat oman etunsa mukaan. Se jos mikä on inhimillistä.
Sen sijaan toivoisin, niin vanhanaikaista kuin se ehkä onkin, että myös Yle muistaisi oikeusvaltioperiaatteen. Ettei nyt ihan kokonaan lipsuttaisi sille linjalle, että media nostaa syytteet, kerää todistajat, ryhtyy tuomioistuimeksi, julistaa tuomiot ja panee ne saman tien täytäntöön.
Taas Tuula hyväksikäytettyjen naisten kimpussa. Eikö sinua yhtään hävetä?
Ilmoita asiaton viesti
Enemmän minä häpeäisin luetun väärin ymmärtämistä, varsinkaan kun kuvailemaasi asiaa ei tekstissä ole.
Häpeä!
Ilmoita asiaton viesti
Sinustako on oikein, että aletaan tuomimaan ihmisiä heidän vuosia sitten tekemien asioiden perusteella??
Tuhotaan heidän elämäntyönsä jne.
Potkitaan töistä jne.
Ilmoita asiaton viesti
Olen itse hyväksikäytetty, ja puhun aina niiden puolesta, joita hyväksikäytetään. Mutta nämä näyttelijänaiset nyt itse kyllä ovat hyväksikäyttäneet kaikkea mahdollista, jopa omaa hyväksikäytetyksi tulemistaan. Ja nyt he hyväksikäyttävät Metoo-kampanjaa, takovat kun rauta on kuumaa, näkeehän sen. Joskus asioilla on myös enemmän kuin kaksi puolta. Nuo naiset ovat itse olleet osa sitä alistavaa kulttuuria, kun ovat kaiken hyväksyneet oman uransa takia. Sikäli kun puhuvat totta. ja se pitäisi ratkaista oikeudessa – nyt se tosin on jo myöhäistä. Olisivat voineet reagoida aikaisemmin, mutta ai niin, se oma ura olisi kärsinyt.
Ilmoita asiaton viesti
Juuri näin, ja heidän olisi pitänyt kertoa omat kokemukset niin ettei nimiä käytettäisi.. Vaan Kokemuskia että näin on käynyt. Olisi pitänyt silloin ottaa puheeksi, ja toivoisi ja ehdottaisi että nykyisin nuoret naiset ja miehetkin ottaisivat heti kantaa näihin tekoihin, jotta nämä loppuisi!
Ilmoita asiaton viesti
Aikanaan lääkiksessä kaikki tiesivät, että yhden suuren ja vaativat kirjallisen tentin saattoivat nätit nuoret naiset suorittaa professorin kesämökillä hmmm…suullisena.
Venäjällä sanotaan, jotta joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään…mutta joka unohtaa, sitä molempiin.
Ilmoita asiaton viesti
Pikkuisen alkaa ärsyttämään tämä epäoikeudenmukaisuus jo!!
Hittoako noin vanhoista jutuista voi alkaa vaatimaan päätä giljotiinille!
Eihän me ruveittaisi, vaikka 5 vuoden päästä. Sanotaan että koulukiusaamiseen aletaan ottamaan kovempi linja ja aletaan tekemään polisi juttuja niistä jne. Niin emmehän me niistäkään ruvettaisi repimään vanhoja koulukiusaajia rangaistaviksi! Vai erotettaisiinko puolet eduskunnasta, puolet opettajista jne. Koska he koulukiusasivat! Itse pidän koulukiusaamista jopa pehempana asiana kuin Tissejen koskettelua ja ehdottelua aikusiässä jossa jokaisella aikuisen pitäisi sen verran osata puolustaa itseään!!
Nyt pitäisi nopeasti joku sanoa tähän Metoo# paska kampanjalle stoppi tai tämä menee yli!
Iteppähän naiset hyväksyivät tuon hyödyn siitä seksismistä! Seksualisuudella saivat parempia rooleja!! Olisivt olleet silloin että ei! Niin joku sen TAIDOILLA olisi saanut eikä seksuaalisella käyttäytymisellä!
Ilmoita asiaton viesti
Tarullekin nyt tiedoksi: Jouduin aikanaan seksuaalisen ahdistelun kohteeksi Helsingin konservatoriossa. Otin asian puheeksi siellä moneen kertaan. Kukaan ei korvaansa lotkauttanut, päinvastoin sain vain itse ”kaksoisrangaistuksen”. Tiesin että myös muita oli ahdisteltu, mutta ne surkimukset eivät tehneet mitään, eivätkä asettuneet tässä asiassa puolelleni. Myös noilla näyttelijöillä olisi ollut mahdollisuus lopettaa tuo jo kauan sitten, tehdä rikosilmoituksia yms. Mutta nyt, vuosikymmeniä myöhemmin, se on kuulkaa AIVAN liian myöhäistä itkeä metoo metoo metoo.
Ilmoita asiaton viesti
Eli siis tämä asenteesi kumpuaa katkeruudesta, koska kukaan ei sinunkaan tilanteesta ollut kiinnostunut?
Ilmoita asiaton viesti
Ei. En ole katkera, mutta tunnen halveksuntaa noita metoo-itkijöitä kohtaan. Olisivat toimineet aikanaan suoraselkäisesti. Nyt tämä ei ole enää muuta kuin kaameaa mediah*orausta ja lynkkausta.
Ilmoita asiaton viesti
Eihän sinunkaan kohdalla suoraselkäisyys auttanut joten miksi oletat sen toimineen heidän kohdalla?
Minusta sinulla on katkeruutta mukana. En sano sen pelkästään olevan kantavana voimana,mutta vivahde on hyvin selvä.
Ilmoita asiaton viesti
Saattaa olla katkeruutta mukana. Mutta se kohdistuu näihin tekopyhiin. Suoraselkäisyys ei tietenkään aina auta. Mutta suoraselkäisyyden idea on juuri se, että täytyy toimia moraalisesti myös silloin kun se ei auta. Nuo itkijänaiset olivat opportunisteja silloin ja ovat sitä yhä edelleen. Ja moraalisuuteen kuuluu myös syytteiden oikea-aikaisuus. Ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen.
Ilmoita asiaton viesti
Aika kultaa muistot ja ihminen yleensäkin muistaa asioitaan omalta kannaltaan joten mahdoton sanoa kuka on käyttänyt hyväksi ja ketä ja missä määrin ja millä yleisellä prosentuaalisella jakautumalla toki tietysti poislukien raiskaukset ja muut väkivallan teot. Suomessa nyt ylipäätään kaikkialla liikkuu niin pienet rahat että toisinpöin ajatellen tuottajan tai ohjaajan kauniisti sanottuna viettely perustuu enemmänkin narsismiin kuin taloudellisiin tarkoitusperiin uran alkuvaiheessa tms. eli tältäkin kannalta Suomi on hyvä maa, kauniilla ja älykkäillä nuorilla naisilla on rajattomat mahdollisuudet tulevaisuutensa suhteen.
Olen minäkin tullut nuorena ja nättinä sekä kiusatuksi että seksuaalisesti ahdistelluksi naisen (ei saman) taholta. Ei siitä mitään traumoja jäänyt muttei kyllä imartelevaakaan ollut lähinnä inhoittavaa. Jokaisen kohtalo on oma ja on hyvin vaikea arvoittaa kokemuksia keskenään, onko kyseessä verbaalinen vaiko fyysinen ahdistelu ja minkä asteinen.
Ilmoita asiaton viesti
Nuorena tyttönä koulun jälkeen, Vaakunan silloisessa kahvilassa, mies tuli takaapäin ja tarttui rintoihini. Raivostuin ja otin sateenvarjon tuolin selustalta ja taoin ukon hatun lyttyyn ja lähdimme pois. No, nauroimme koulukaverini kanssa hillittömästi monta päivää.
Toisen kerran myöhemmin samoilla ikävuosilla, vataantuleva mies tarttui ruuhkassa kiinni samoihin ärsykkeisiin ja annoin ukolle välittömästi tuntuvan litsarin poskelle. Mies lähti suuttuneena seuraamaan, mutta pääsin karkuun.
Vähitellen alkoi selvitä, että kähmitä on maantapa. Silloin oli vaikeaa reklamoida ihmisen itsetuntoa mitätöimään pyrkivää käytöstä kenellekään.
Omasta puolestani ymmärrän näitä hyväksikäytettyjä tuoda nyt asenteiden muuttuessa ahdistavia tuntojaan julki.
Ilmoita asiaton viesti
Mutta toisivatko he niitä julki, ellei se olisi nyt niin palkitsevaa heille itselleen? Ellei sillä pääsisi valokeilaan taas? Ja onko tämä valoikeilaan pääseminen niin huumaavaa kaikille, että otetaan jo riski lynkkauksesta?
Ilmoita asiaton viesti
”Ja onko tämä valoikeilaan pääseminen niin huumaavaa kaikille – -”
Noin 20 Ylen haastattelemasta naisesta kuusi suostui kertomaan tapahtuneesta omalla nimellään, joten mitenhän varsinkaan ne loput ovat nyt tunkemassa valokeilaan.
Ilmoita asiaton viesti
No he ovat niitä, jotka eivät tässä vaiheessa usko hyötyvänsä henkilökohtaisesti. Siihen en ota kantaa, ovatko väitteensä oikeita vai vääriä.
Ilmoita asiaton viesti
Äläkä nyt väitä, ettei niillä nimettöminä esiintyvilläkin olisi ollut aikaa puuttua asiaan jo vuosikymmeniä sitten.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedämmekö, että he eivät ole puuttuneet tai koettaneet puuttua?
Asia ei mun ymmärtääkseni noussut nyt julkisuuteen erityisesti asianosaisten aloitteesta, vaan koska Yle haastatteli naisia aiheesta. Olisiko heidän sinun mielestäsi kuulunut vastata, että en kommentoi, vanha juttu?
Ilmoita asiaton viesti
Ei, ja Yle tässä lynkkausoperaartiossa se suurin syyllinen onkin. ja jos joku olisi sanonutkin, että vanha juttu, en osallistu tähän lynkkaukseen, niin ehkä Yle ei meille juuri siitä todistajasta kertoisikaan.
Ilmoita asiaton viesti
#11
En tunne elokuvamaailmaan mahdollisia, sisäänrakennettuja lainalaisuuksia, joita henkilökunta ja näyttelijät joutuvat noudattamaan, saadakseen tiettyjä rooleja. Tilanne on ristiriitainen kaikkien osapuolien osalta eikä kukaan voita.
Aika vähän meillä on filmatisoituja, elokuvien käsikirjoituksiakaan, joissa mielenkiitoisia naisia on päärooleissa, verrattuna vaikkapa muihin Pohjoismaihin.
Ilmoita asiaton viesti
Itse näen tässä samoja ilmiöitä kuin vaikkapa 2002 Boston Globen paljastamassa katolisen kirkon pedofiliatapauksessa, josta tehtiin mainio elokuva Spotlight, joka pari vuotta sitten palkittiin scarilla parhaana elokuvana (löytyy Netflixistä, jos kiinnostaa).
Jostain vyyhti lähtee purkautumaan ja tuossa paljastettiin mm 34 vuotta jatkunut pappi Geoghanin tekemä hyväksikäyttö ja lopulta ihmisten uskaltaessa tulla esiin eri pappien uhreja oli Bostonissa reilusti yli viisisataa.
https://en.wikipedia.org/wiki/Sexual_abuse_scandal…
Opportunismiakin lienee #metoossa joukossa, mutta myös häpeää ja kyvyttömyytä aiemmin puhua asiasta. Ei nämä silti helppoja asioita ole.
Kuten katolisen kirkon tapauksessakin, niin tässäkin on ollut paljon sivustakatsomista ja väärin tehneiden suojelua. Tässähän nyt ei ole kysymys pedofiliasta, sitä en yhtäläisyydellä tarkoita.
Noissakin tapauksissa on kyse ollut vanhoistakin tekemisistä, mutta ei niitä mielestäni saa haudata piiloon. Maailma on muuttunut ja asioita tuodaan esille ja hyvä niin, toivottavsti se johtaa aitoon muutokseen.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta(kaan) tätä ei nyt voi verrata pedofiliaan, ja tämä täytyisi myös Metoo-intoilijoiden koko ajan muistaa. Lapsi on aina tällaisissa tapauksissa aivan yksiselitteisesti uhri, ja häneltä ei voi vaatia alaikäisenä mitään ”puuttumista” omaan tai toverinsa hyväksikäyttöön, saati sitten rikosilmoituksen tekoa. Myöskään nämä pedofilian uhrit eivät paistattele edes aikuisina missään hohdokkaassa valokeilassa samalla tavalla kuin Oscar-ym. juhlijat.
Ilmoita asiaton viesti
On aina ollut ja tulee aina olemaan naisia, jotka käyttävät luonnollisia avujaan päästäkseen vaikutusvaltaisten miesten tarjoamien etuuksien piiriin. (Itseasiassa tässä on yksi keskeisimmistä kannusteista tulla vaikutusvaltaiseksi mieheksi; kuinka muuten luulet saavasi sänkyysi kauniita nuoria naisia yli 50-vuotiaana? Stadin leffaproffa on yksi mahdollisuuksista…)
Vähintään kolme neljäsosaa tästäkin hässäkästä on ”sallitun puheen pinnan alla”. Törhösen toiminta ei – sen räikeimmissä muodoissa – ole ainoastaan paheksuttavaa; se on täysin ymmärrettävää.
Mitä tuo kolme neljäsosaa sitten käsittelee? Ei ainakaan miesten käyttäytymistä suhteessa naisiin. Siitä on ollut puhetta jo liiaksi asti.
(Muistetaan muistaa myös yleissäännöt: (i) jos mies ei yritä, ei se saakaan, ja (ii) mitä enemmän mies haluaa, sitä enemmän sen on yritettävä.)
Ilmoita asiaton viesti
#10 On tosi hyvä, että puolustautuu! Aina ei pysty, ei kykene.
Rippikoulun käytyäni, minut lähetettiin kotiapulaiseksi. Olin leipomassa, kun perheen rouva ja hänen miesystävänsä joivat kaljaa keittiössä. Yht’äkkiä mies kävi takaapäin kimppuuni ja yritti kosketella rintojani. Sain hirvittävän raivarin ja heivasin pullataikinalla miestä. Lähentely loppui siihen.
Muistuu vielä mieleeni aika, kun olin vielä lapsi. Olin kylän maitolaiturilla, jossa odottelimme kauppa-autoa. Ison talon uskovainen (lestadiolainen vanha, kylässä arvostettu mies) tuli paikalle ja nosti hameeni helmaa. Häkellyin ja nolostuin.
Tuota muistoa olen kantanut, vaikka ei se ole minua alistanut.
Ilmoita asiaton viesti
pedofiilia on sitten aivan eriasia.. Lapsi on kynemätön puolustautumaan, yleensä ainakin! plus sille on selvät lainsallimat rajat!
Ilmoita asiaton viesti
#17
Vanhan miehen hameeni alle kurkkiminen oli ahdistava kokemus. Onnekseni, hän ei lähennellyt enempää. Vieläkin puistattaa, kun muistan.
Ilmoita asiaton viesti
On varmasti ollut!! En epäile ollenkaan!
Ilmoita asiaton viesti
Aika moni minun lisäkseni on tutustunut (70-luvulla) amerikkalaisen kirjailijan Harold Robbinsin romaaneihin, jotka useimmin sijoittuivat Holywoodin alkuaikoihin. Pehmoporhoa alusta loppuun, mitä ryyditti varsin jännät juonenkäänteet. Jokaine teos oli bestseller niin USA:ssa kuin Euroopassakin. Nämä hyväksikäyttäjät olivat Weinsteineja tai muuten lähellä studion johtoa. Törhösen asema ei kuitenkaan ole studiopomo vaan opettajan tai rehtorin rooli. teko on ollut törkeän sovinistinen ja sitten kaksinverroin Weinstein. Veneilypiireissäkin hänellä on kuulemma v-pään maine (viite; kaverilta kuultua). Toisaalta: tuskin ne ruotsalaiset naisetkaan lyöttäytyivät Julian Assangen seuraan keskustellakseen tämän päivän runoudesta, tiedä häntä? Hyvää pohdintaa Tuula.
Ilmoita asiaton viesti
Mietin tätäkin: nyt ne tälläkin palstalla kiihkeimmät ihmisoikeustaistelijat, jotka vaativat terroristeillekin Suomen veronmaksajien maksamaa r e i l u a ja o i k e u d e n m u k a i s t a oikeudenkäyntiä, ovat ensimmäisenä intoilemassa kuinka hienoa on nyt kun tällaisia Metoo -lynkkauksia tehdään näin ihanan vapautuneesti ja rohkeasti. Hienoo kun on tällaista trendiporukkaa osallistumassa voimaannuttavaan lynkkaukseen.
Ilmoita asiaton viesti
Veikko Mäkitalo tuossa ylempänä asettelikin jo tätä aihetta yleisempiin historiallisiin kantimiin. Se on se perspektiivi joka minunkin mielestäni pitäisi säilyttää — sen mukana on mahdollista säilyttää suhteelisuuden- ja todellisuudentaju.
Kirjoittelin omia ajatuksiani ylös moneen kertaan, mutta en ole oikein tyytyväinen. Jokin tällaisessa asiakokonaisuudessa, johon sisältyy valtaa enemmän kuin ymmärrystä jää aina käsitteellistysten ulkopuolelle. Valtakuviot ovat todella monen laatuisia, varmaan myös pahanlaatuisesti sukupuolittuneita.
Ellet, Tuula, pahastu niin liittäisin tähän saman kommentin, jonka muotoilin aiempaan, Outi Maran blogiin.
Kirjoitin hiljattain blogin ”itsetunto”-käsitteen syntyhistoriasta, joka olemuksellisesti kutoutuu freudilaisen käsitteistön ja ajattelun hitaaseen lanseerautumisprosessiin jostain 40-50-luvuilta tänne toiselle vuosituhannelle.
http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuom…
Amerikkalaista mielenmaisemaa voisi katsella tuolla lailla pitemmässä perspektiivissä, ja ihan ensiksi voisi palauttaa mieleen ne yleisen seksuaalisen vapautumisen varhaisimmat ajat, jolloin tyttökalenterit ilmestyivät MeeTTooripyöräkorjaamoiden seinille. Viisikymmenluku oli viatonta pin up -tyttöjen aikaa, eikä noita tyttöjä tai korjaamon äijiä kukaan muu kuin oman aikansa kukkahattutädit tainneet inhota saati tuomiolle vetää.
Marilyn Monroe selitti muuatta alastonkuvaansa toivoen, että amerikkalainen mies voisi töistä väsyneenä kotiin palatessaan vilkaista sitä ja jaksaa taas vähän matkaa eteenpäin.
Sieltä viattomuuden ajasta on pitkä matka länsimaailman nykyisin läpäisevään ylierotisoituneeseen alastomuuskulttiin. Tajuntateollisuuden, siis esimerkiksi elokuvateollisuuden, suurin myyntiartikkeli taitaa tätä nykyä olla paljas pinta. Jos maailman muuttuminen otetaan huomioon, onko ihme että yhdellä laidalla sorrutaan härskeihin ylilyönteihin ja vallan väärinkäyttöön. Ihme mielestäni olisi, ellei häirintää ja ääritapauksissa väkivaltaakin ilmenisi.
Niitä ei tietenkään pidä hyväksyä — mutta kyllä ymmärrystä silti tarvittaisiin lisää. Se mitta-akseli, jossa flirtti ja keimaileva paljastelu ovat toisessa ääripäässä ja raiskaaminen toisessa, ei ole ainoa mitta-akseli joka todellisuuden päälle pitää asettaa.
Toinen mittari on historia — sen tosiasian myöntäminen, että sukupuolinen vapautuminen länsimaissa on ollut olemuksellisesti niille hyvää tehnyttä tervettä kehitystä, jonka amputoiminen taantumalla takaisin täydelliseen pidäkkeiden ja estojen valtaan muuttaa länsimaailman samanlaisen sukupuoliseparaation ja torjunnan tilaan josta ei-länsimaiset kipeät kaapukulttuurit ovat puistattava esimerkki.
Se olisi todellinen Pyrrhoksen voitto — tasa-arvoisuutta tavoiteltaessa päädyttäisiin täydelliseen sukupuolierotteluun ja naissukupuolen tosiasialliseen alistamiseen.
Elokuvien valtava merkitys ihmisidentiteetin ja roolimallien tarjoajana on siis tietyllä tavalla myös kulttuurisen vaaran paikka. Emme saa sortua siihen että aistillisuus kadotetaan maailmasta. Ylilyöntejä vastaan ei taistella ajautumalla puritanismin ylilyönteihin. Elokuvateollisuuden sisällä käynnissä oleva valtataistelu ei saa johtaa siihen että päättäville paikoille lopulta valikoituu tai taktikoituu sellainen porukka joka perustaa valtansa vihjailevaan tabujen mahtiin.
Tyypillisessä elokuvaprojektissa taitaa olla tuhatkunta työntekijää rekrytoituina mitä erilaisimpiin ammattitehtäviin. Koneistot maailmalla ovat hirvittäviä, ja niissä liikkuvat suuret rahat. Jonkin projektin torppaaminen jonkin tähden sairaiden sekoilujen tähden tarkoittaa joukkorangaistusta ja leivän viemistä kaikkien muidenkin suista. On syytä säilyttää suhteellisuudentaju — ja se on todellakin hyvä säilyttää myös julkisuudessa käytävän keskustelun tasolla — kun näistä varsin aroista ja haavoittavista väärinkäytöksistä nyt julkisuudessa keskustellaan.
Ilmoita asiaton viesti
Siis tälle länsimaista vapauskehitystämme amputoivalle psyykkisen taantumisen tielle meidän ei pitäisi erehtyä:
https://www.is.fi/viihde/art-2000005549241.html
Ilmoita asiaton viesti
Ei siitä ole pitkää aikaa kun prerafaeliitit pääsivät häpeänurkasta keskeisemmille seinille. Taidemaailma tekee tuota koko ajan ylentää ja alentaa. Siitä on turha pöyristyä.
Epäpyhäksi julistaminen antaa voimaa ja hyljeksityn estetiikan käyttäminen protestimielessä tulee mahdolliseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Seppo huomiosta, et tiedäkään, kuinka paljon arvostan juuri sinun kommentteja tällä alustalla. Kerran kirjoitusoikeuden menettäneenä( ( Vaatimus Aleksanteri-instituutin Kivisen erottamiseksi virastaan( äyskähti epäkohteliaasti naishaastattelijalle ) ). Tämä on niinkuin toisen suunnan reaktio, siitä nöyrä kiitos.
Ilmoita asiaton viesti
Heti alkuun: En vähättele kenenkään uhrin kokemuksia, oli kyseessä sitten kouriminen, kevään 1918 tapahtumat tai joku muu dramaattinen tapahtuma. Sata vuotta myöhemmin vuoden 1918 tapahtumista saa yhä puhua, uhreille puuhataan yhä muistomerkkejä ja vastuuhenkilöitä saa yhä syyttää. Kourimisen uhrit saavat runsaasti palstatilaa ja tukijoita (kuten pitääkin). Seksuaalisesta hyväksi käytöstä syytettyjen elokuvia laitetaan boikottiin pelkkien syytteiden perusteella.
Minua vain ihmetyttää se, että 90-luvun pankkikriisin uhrit yritetään median ja vallanpitäjien toimesta vaieta kuoliaaksi.
Toimittaja Vesa Kallionpään mielestä asian esille ottaminen on vastuutonta, ja hänen mielestään on tahditonta syyttää {mahdollisesti syyllisiä} edesmenneitä ihmisiä. Uuden Suomen blogisti Irja Laamasen mielestä asia ei ole enää esille nostamisen arvoinen ja pankkikriisin uhrien pitäisi unohtaa tuhannet tuhotut elämät ja suunnata katseensa etenpäin. !?!?
Tämä menee täysin yli ymmärryksen. Pankkikriisin seurauksena tuhannet ihmiset päättivät päivänsä, monet kuolivat kriisin seurauksena , tuhannet työnnettiin yhteiskunnan ulkopuolelle, työnantajilta vietiin mahdollisuus luoda työpaikkoja jne. On rikoksia ja tragedioita joista Suomessa saa puhua ja sitten on 90-luvun pankkikriisi, josta ei saa puhua.
Ilmoita asiaton viesti
Äärioikeistolle ei siis kelpaakaan länsimainen kulttuuri jossa naista ei syyllistetä raiskauksista ja jossa miesten lähtökohtaisesti oletetaan pitäytyvän ”tilaisuus tekee varmaan”-ajattelusta työpaikoilla ja valta-asemissa. No äärioikeisto tuntuu ihannoivan Intian hindukulttuuria joka myös on islamia vastaan mutta islamia jyrkempi naisten aseman huonoudessa.
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän se Sini nyt hölisee taas.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta E. Knihtilä sanoi hyvin että kyseessä on meitä kaikkia koskeva surkea ilmiö. On surullista että kaikki, miehet naiset, olemme eläneet noiden tökeröiden olojen kanssa. Mutta ne jotka tästä vanhan haisevan vaatteen poisheittämisestä kiusaantuvat vaan selvästi mutta oikeastaan hieman käsittämättömästi tuntuvat kuuluvan populistiseen äärioikeistoon.
Siitä yritän kuittailla. Ja huomaa ihan oikeasti näen asetelmassa ristiriitaa minkä luulisi olevan kohteliaisuus. En siis ajattele että ok kirjoittaja on 612 marsseja puolustanut siispä hän tietysti on huonojen käytäntöjen puolustaja, vaan yritän etsiä jotain logiikkaa.
Ilmoita asiaton viesti
E. Knihtilä näki nyt elämänsä tilaisuuden ja tähtiroolin.
Ilmoita asiaton viesti
Äh. Mikä sinua vaivaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ja asian toinen puoli: Metoo-variaatio.
Kuinka moni naisnäyttelijä Suomessakin on solminut seksuaalisen suhteen tai mennyt peräti naimisiin miespuolisen elokuvaohjaajan tai elokuvatuottajan kanssa saadakseen niin julkisuutta kuin rooleja elokuvissa ?
En tässä ala luettelemaan näitä pareja, mutta jokainen suomalaista elokuvaelämää viime vuosikymmenet seurannut voi helposti löytää useita naisnäyttelijän uhriksi joutuneita elokuva-alan ohjaajia ja tuottajia.
Ilmoita asiaton viesti
Hesarissa mielenkiintoinen juttu Törhösen väitetyistä tekosista. Eivät tekoaikana olleet lainsäädännössä kovinkaan hyvin määriteltyjä, joten ei ihme ettei niihin puututtu heti. Professori Matti Tolvanen kertoo, että tänäpäivänä samoista teoista olisi saattanut tulla linnatuomio.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005549105.html
Ilmoita asiaton viesti
Ajat muuttuvat :
Esimerkiksi homoseksuaalinen teko oli rikos vielä vuonna 1971 ja homoseksuaalisuus oli sairaus vielä vuonna 1981.
Ilmoita asiaton viesti
Juri näin, on yllättävää miten lyhyt aika on noista tänä päivänä uskomattomilta tuntuvista asenteista ja jopa laeista. Onneksi olemme oppineet jotain edes. Muistan ajan jolloin vielä kerskailtiin kuppiloissa sillä, että oli vedetty homoa turpaan! Nuokin rikokset ovat vanhentuneet, mutta toivottavasti tekijät ymmärtävät mitä tuli tehtyä.
Kehitys kehittyy, joskin tuskastuttavan hitaasti!
Ilmoita asiaton viesti