Kansalaispuolue mediapyörityksessä
Paavo Väyrynen ja kansalaispuolue ovat jälleen olleet mediassa esillä käräjäoikeuden eilisen päätöksen johdosta. https://www.verkkouutiset.fi/oikeus-paavo-vayrynen-ei-ole-kansalaispuolueen-puheenjohtaja/
Keskustelu Väyrysen ja hänen puoluepoukkoilujensa ympärillä on ollut eloisaa ja monen mielestä jopa varsin viihdyttävää, mutta ei aina ihan reilua, ei ainakaan meille asianosaisille.
Olen itse sikäli asianosainen, että olen KP:n hallituksen jäsen. Olen siten saanut osani varsin hurjistakin syytteistä, joita mediassa on esiintynyt niin Paavon itsensä tiedotteissa kuin asiaa koskevassa nettikirjoittelussa.
On ollut erityisen raskasta lukea olevansa "kansanvallan vaarantaja", "laittomuuksiin syyllistyjä" ja jopa jonkinlaisen "kaapparikoplan" jäsen. Hurjimmissa nettikommenteissa on esitetty, että olemme olleet koko ajan Sipilän ja kumppaneiden asialla.
Kansalaispuolue on syntynyt nimenomaan siksi, että se vastustaa Sipilän ja kokoomuksen, eurofederalistien ja natointoilijoiden politiikkaa. Paavo Väyrynen on ollut paitsi kansalaispuolueen perustaja, myös näkyvä osa tätä Sipilän ynnä muiden harjoittaman politiikan vastustusta. Siitä kaikki kunnia hänelle.
Tämä politiikka on myös ollut se syy, miksi minä ja moni muu liittyi kansalaispuolueeseen. Emme siis lähteneet mukaan ensisijaisesti henkilökulttiin, vaan poliittiseen liikkeeseen. Liittyessään moni myös joutui katkomaan aiemmat poliittiset siteensä. Olimme yksityishenkilöinä täysillä mukana tukemassa Väyrysen presidentinvaalikampanjaa, vaikka puolueena emme osallistuneet vaaleihin. Miksi ihmeessä olisimme uhranneet aikaa ja rahaa sellaisen ehdokkaan tukemiseen, jota vastaan samalla muka suunnittelimme yhtä ja toista häijyä? Mitä olisimme sillä voittaneet?
Asiahan ei edennyt niin päin, että kansalaispuolueen johto "kaappasi vallan" ja antoi rukkaset Paavolle. Päinvastoin. Se oli Paavo, joka heti presidentinvaalien jälkeen antoi rukkaset kansalaispuolueelle lähtemällä mieluummin kosiskelemaan keskustaa, meidän kaikkien harmiksi ja pettymykseksi. Tämän jälkeisiä käänteitä tuskin tarvitsee tässä selostaa. (Aiemmasta blogistani http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251772-vayrysen-blogin-selkoluentaa-ja-muutamia-ajatuksia-siita voi lukea lisää.) Enkä haluaisikaan, koska oikeusprosessi on vielä kesken.
Niin hauskaa kuin poliittisen saippuaoopperan käänteiden seuraaminen ja salaliittoteorioiden rakentelu onkin, haluaisin omasta puolestani palauttaa keskustelun maan pinnalle. Haluaisin myös muistuttaa aiemmasta blogistani http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240174-vayrysen-vastustajilla-oudon-huteria-argumentteja jossa tuskailin sitä, että keskustelijoilla menee koko ajan puurot ja vellit sekaisin. Kun halusin puolustaa Väyrysen poliittista linjaa, minulle vastattiin, että joo joo, mutta kun Väyrynen on luonteeltaan sitä-ja-tätä. Politiikka ja henkilön luonne sekoitettiin säännönmukaisesti toisiinsa.
Ja sitten kun kansalaispuolue joutui vastatusten Väyrysen aiheuttamien ongelmien kanssa presidentinvaalien jälkeen, asetelma kääntyi niin, että keskusteluissa ruvettiin puolustelemaan Väyrysen toimia hänen siihenastisella politiikallaan. Mutta sitähän ei kukaan KP:n johdossa ole halunnut missään vaiheessa kyseenalaistaa, eikä sillä ole ollut mitään tekemistä esim. mediassakin uutisoitujen vaalirahaepäselvyyksien kanssa.
Tuntuu, että keskustelijoilla on pakottava tarve jakaa maailma mustaan ja valkoiseen, "hyviksiin" ja "pahiksiin". Miksei voitaisi vain ottaa asiat asioina, liittyivät ne sitten politiikkaan tai oikeuslaitoksen päätöksiin?
En ole edes havainnut tällaista hyvis-pahis keskustelua. Omaan silmääni keissi näyttää siltä että Väyrynen vallanhimoisuuttaan pykäsi puolueviritelmän jolla voisi hamuta itselleen valtaa. Viritelmälle annettin populistinen nimi ja sitä tukemaan haalittiin ”asiantuntijajäseniä” joita toiminta imarteli tai vaihtoehtoisesti heistä se vaikutti lupaavalta kansalaistoiminnalta.
Touhu osoittautui pettymyksiä aiheuttavaksi sekoiluksi. Minä en pidä Vaaliston tavoin Väyrystä kokemattomana. Au contraire, pidän kelkkaan hypänneitä hieman varomattomina ja naiveina.
Silti todella harmillinen tapaus. Ihmisillä lienee suuria toiveita vaikuttamisesta.
Ilmoita asiaton viesti
Paavo Väyrynen on pitkän päivätyön tehnyt konkaripolitiikko. On valitettavaa, että hänen uransa päättyy näin. Toisaalta on hyvä, että totuus hänestäkin tulee ilmi….
Kansalaispuolueen tulevaisuus ei näytä hyvältä tämän jälkeen, ehkä olisi parempi vaihtaa puolueen nimeä?
Ilmoita asiaton viesti
Vähän voi ihmetellä että mitenkä Väyrynen ei jo väsy politiikkaan. Hän on ollut niin monessa mukana ja monella eri tavalla. Myös sylkykuppina aina omiin kyyneleisiin saakka. Tämä viimeinen veto on sitten melko varmasti se näyttö jonka jälkeen ei tarvitse selitellä mitään.
Kun menettää otteen maailman ja Suomen tapahtumiin, ei Kekkoseen (eilinen) vetoaminen pelasta edes omaa poliittista uraa. Hän toki UKK:n jollain tavalla tunsi ja myös tämän miehen ajattelumaailma tuli tutuksi. Ulkoministerinä myös todella pitkän ajan toiminut mies, mutta luvut ovat aina vain lukuja, jakeet jakeita. Ne voi tulkita kuin ”se yksi vallanhaluinen raamattua”.
Tämä päivä hänen toimissaan tuntuu yhä oudommalta, aina vaan, sillä eläke sopisi päivän politiikkaan hyvin vähän antavalle ihmiselle parhaiten. Uusi puolue ei sekään nostetta ja uskottavuttaa hänen uralleen antanut, kuin ehkä hetken vain. Kun ei osaa rakentaa, ei koskaan oppinutkaan, niin sitten vain ei. Mahdollisuuksia siihen kyllä annettiin.
Ilmoita asiaton viesti
Väyrynen ei koskaan ole minun mielestäni ollut kovin kummoinen poliitikko. Pelurina ja strategina hän on sen sijaan ollut ihan kelvollinen. Pelurin leimaan hän jäi kiinni.
Väyrysellä ei ole enää vuosiin ollut mitään muuta poliittista agendaa kuin oma kunnianhimonsa. Tai sitten on vain niin, että maali näyttää liikkuvan, kun Väyrynen pelaa edelleen ja etsii eri näennäisagendojen kautta yhteistyöhön suostuvia. Suuren puolueen puoluehallituksen jäsenelle, jota johto kuuntelee, yhteistyötahoja löytyi. Puoluejohdon unohtamalle sooloilevalle mepille ovet eivät enää auenneet. Paavo jäi kiinni paitsi leimaan, myös omaan pelailuunsa.
Petran tavoin olen hämmästynyt siitä, että asiantuntijajäseniksi tituleerattu joukko on lähtenyt ja sotkeentunut Paavon peliin alunperin. Vallanhalu ei liene ollut pontimena, valtaa Paavon toiminta ei tule saamaan. Ideologia? Kai joku on uskonut Paavon olevan maahanmuuttovastainen EU-vastaisuuden lisäksi.
Mutta kyllä Paavo pilasi myös Kansalaispuolueen samalla kuin itsensä. Vaikeaa on tehdä uskottavaa poliittista nousua puolueen perustajan ryvettäessä johtoa kaksin käsin.
Ilmoita asiaton viesti
Jos nyt kuitenkin kävisi niin, että tämä sotku lopullisesti selviäisi ennen vuoden loppua, taitaa olla haavetta, niin ei nimeä kannata missään tapauksessa muuttaa.
Kansalaispuolueen nimi on nyt tullut tutuksi lähes kaikille, kaikki mainos on hyvästä politiikassa.
Se on sitten kyllä eri tarina, loppuuko tämä touhu ennenkuin koko puolue on kuollut ja kuopattu.
Ilmoita asiaton viesti
”Se oli Paavo, joka heti presidentinvaalien jälkeen antoi rukkaset kansalaispuolueelle lähtemällä mieluummin kosiskelemaan keskustaa, meidän kaikkien harmiksi ja pettymykseksi.”
Ai jaa, tuosta se teidän kaunanne juontaakin juurensa. Siksi siis ryhdyitte kostotoimiin.
Ilmoita asiaton viesti
Olennaista oli, että Väyrynen siirsi omin päin puolueelle velan, jota se ei ollut ottanut.
Ilmoita asiaton viesti
Juha, ei. Me vain halusimme jatkaa toimintaamme. Mutta en nyt tässä blogissa kaikkia Paavon temppuja ruvennut luetteloimaan. Toki Paavo olisi saanut tulla takaisin, jos niitä muita temppuja ei olisi tapahtunut.
Ilmoita asiaton viesti