Puolueuskollisuus on usein suurta typeryyttä
En ole koskaan vihkiytynyt penkkiurheilun saloihin, enkä mitenkään tajua esim. jääkiekkoseurojen kannattamisen syvintä filosofiaa, eli miksi jotkut kannattavat perhekunnittain Tapparaa (?) tai Ilvestä (anteeksi Jyri!), mutta ilmeisesti ihmisillä on tarve kuulua johonkin, ja mikäs sen mukavampaa elämänsisältöä kuin "oman" joukkueen hengessä mukana eläminen.
Poliittisten puolueitten kannattaminen on hieman samanlainen, usein sukupolvelta toiselle siirtyvä juttu, jossa voi kokea yhteenkuuluvuuden tunteita. Mutta on harmillista ja monessa tapauksessa jopa vahingollista, jos ei näe puoluepolitiikan ja urheiluseurojen oleellista eroa.
Puolue ei koskaan saisi olla olemassa vain itseään varten, tai vain siksi, että se tarjoaa mukavan porukan mihin samaistua, vaan puolueen tarkoitus on toimia tämän maan hyväksi jonkin itselleen ominaisen periaatteen tai periaatteiden mukaisesti. Esim. vihreiden näkökulma on (tai sen pitäisi olla) kehittää yhteiskuntaa luonto- ja ympäristönäkökulmaa korostaen, vasemmiston idea on (tai sen pitäisi olla) työväestön sekä pienituloisten asian ajaminen ja niin edelleen.
Itse olen elämäni varrella äänestänyt monenlaisia puolueita, mukaan lukien vihreät, SDP, KD, PS ja Väyrystäkin olen hänen parempina päivinään äänestänyt – kaikella on aikansa. Nyt kuulun kansalaispuolueeseen, koska kannatan sen ohjelmaa.
En ole ikinä käsittänyt, miksi puolueuskollisuus nähdään niin usein jonain hyveenä. Minusta päinvastoin on niin, että loikkaaminen puolueesta on moraalinen teko silloin, kun joutuisi muuten pettämään kaikki äänestäjänsä ja kaikki periaatteet, minkä eteen on itse taistellut tai mihin on uskonut. (Hillotolppa ei siis ole hyväksyttävä syy!)
Jos vaikkapa KD keksisi sanoa, että ei se kristinusko nyt niin autuaaksitekevä olekaan, ja että EU:n ns. arvopohja on viime kädessä sen yläpuolella, kunnon krsitillisdemokraatti toivottavasti hylkäisi puolueensa. Itse hylkäsin vihreät, kun monikultturismin ja massamaahanmuuton kritiikitön kannattaminen nousi selvästi ympäristöarvojen edelle. Moni vihreisiin kallellaan oleva miettii nyt samaa, mutta ei aina uskalla sanoa sitä ääneen. Rasistiksi leimautumisen pelko on esimerkiksi luontoväen keskuudessa pitänyt monen suun supussa.
Mutta kaikkein mystisintä ja typerintä puolueuskollisuutta on maakunnissa vallitseva kepu-uskollisuus. Sipilän ja erityisesti Bernerin aikaansaannokset maaseudun tyhjentämis- ja eriarvoistamispolitiikassa ovat sitä luokkaa, että kepun säilyminen maaseutualueitten ykköspuolueena tuntuisi ensi vaalien jälkeen suorastaan yliluonnolliselta ilmiöltä.
Kun seilaan enemmän ihminen/asiantuntemus (ehdokas) kuin puolue edellä, ei ole tullut koettua otsikon ongelmaa. Mutta kyllä pendelöinti eri puolueiden välillä on lisääntynyt valtavasti. On Kepussakin käynyt kuhina, milloin vihreisiin, milloin kokoomukseen, milloin perussuomalaisiin. Parempaan suuntaan on menty ja nuoriso (alle viiskymppiset) näyttää esimerkkiä. Mutta jos kaikki pitäisivät perusasiat mielessä, että tuloja ”saa” olla enemmän kuin menoja sekä ymmärtävät valtio/kuntatason ansaintalogiikan ja kansainvälisen kilpailun – niin mikäpäs siinä. Keinovalikoima kun on varsin laaja.
Ilmoita asiaton viesti
Janhunen, ”kun keskusta on ollut neljä vuotta pääministeripuolueena”, niin sen seurauksena maaseutu voi huonommin kuin koskaan”. Joutuu pakosta kysymään, onko Janhusen muisti noin lyhyt. Kannattaisi varmasti tutustua maamme historiaan paremmin ennen kuin alkaa kirjoittaa mutu-tuntumalla täyttä puppua.
Ilmoita asiaton viesti
Edustuksellisessa demokratiassa on mielestäni se vika, että kun ei voi äänestää asioista niin joutuu äänestämään asiapaketeista vähiten huonoa.
Ilmoita asiaton viesti
Seppo totta ja lisäksi pitää muistaa että julkistalous on eri asia kuin kotitalous tai yritystalous, Maggie ei sitä ikävä kyllä sitä ikinä tajunnut….
Ilmoita asiaton viesti
”Sipilän ja erityisesti Bernerin aikaansaannokset maaseudun tyhjentämis- ja eriarvoistamispolitiikassa…”
Berner varsinkin on aika outo väriläikkä Kepun paletissa.
Ilmoita asiaton viesti
Usein se puolueuskollisuus johtuu siitä, että pitkässä juoksussa puolueella on joku peruslinja.
Tottakai se linja heittelee, ollaanko oppositiossa vai hallituksessa, mutta sen kannattajat usein ymmärtävät.
Sitten on näitä uusia puolueita, joiden linja heittelee kuin tuuliviiri sen mukaan, mikä aihe nyt stten sattuu olemaan pinnalla.
Harva niistä mihinkään pystyy tai nousee, ja tällä kertaa noita uusia on niin paljon, että ne syövät väkisinkin toisiltaan ääniä.
Se on hyvä vanhoille puolueille, sillä harva noiden uusien kelkkaan lähtijöistä kuitenkaan vanhoja äänestäisi.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen puolue on joskus ollut uusi puolue
Ilmoita asiaton viesti
Minusta on vaikea ymmärtää, miksi maahanmuuttokriittisyys on samassa linjassa kristillisten linjausten kanssa koskien muun muassa homoseksuaalien ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin. Yhdistäviä tekijöitä olisi runsaasti, sillä näyttää, että Perussuomalaiset, Kansalaispuolue, Kristillisdemokraatit, Sininen Tulevaisuus ovat yksi ja sama läjä. Mutta näitä kaikkia näyttää eniten yhdistävän se, etteivät niiden kannattajat ja edustajiksi pyrkineet tule toimeen keskenään. Siksi vaikuttamaan pyrkivät perustavat uusia ja vaihtavat puolueiden välillä ihan kuin sisältö sellaisesta miksikään muuttuisi.
Jätin Otavan mainitsematta, koska uskon Paavolla olleen agendana itsensä nostamisen suureksi johtajaksi puolueen linjan sitä estämättä.
Ilmoita asiaton viesti
Viimeisestä lauseesta olen samaa mieltä. Mutta tuossa ”läjässä” on yhteisten asioitten lisäksi myös oleellisia eroja. KD on aika EU-myönteinen kun taas KP ei. PS on ateistin johtama, kun taas KD ja KP ei. Sinisestä tulevaisuudesta taas ei pirukaan ota selvää, mitä he ajavat, jos mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Ateisti johtaa toista kristillissosialistista puoluettamme. Totta.
Perussuomalaisten sääntöjen toinen luku alkaa: ”Puolueen päämääränä on kristillissosiaaliselta pohjalta koota yhteen ne väestöryhmät—”. Puolueen puheenjohtajan ateistisuus ei ole johtanut siihen, että puolueen tarkoitusta säännöissä olisi ollut tarpeen korjata.
KD:n ja PS:n linjat ovat ihan yksi yhteen, myös EU:n suuntaan.
Sinisestä tulevaisuudesta ei Kapua erota. Tekniset vaaliliitot sopivat välillenne kovin hyvin.
Olet itsekin kovin samaa mieltä Koivulan ja Essayahin kirjoitusten kanssa. En ole vielä huomannut, että olisit keskusteluissa ollut kertaakaan eri mieltä KD:n aktiivien kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
No voi voi.
Ilmoita asiaton viesti
Kun kuitenkin näin selkeästi olet ainakin näkevinäsi, mitä mikin puolue edustaa, eikö se samalla todista jossain määrin jonkinlaisen pysyvyyden mielekkyyden puolesta?
Ilmoita asiaton viesti
En tiedä Halla-ahon perimmäisiä ajatuksia uskonnosta, mutta valtiokirkosta eronnut ei välttämättä ole ateisti.
Ilmoita asiaton viesti
Näinhän se on, uskovainen ei tarvitse kirkkoa uskoakseen jumalaan. Sama koskee myös papistoa uskon suhteen, kirkon jäsen täytyy olla mutta siellä ei kysytä uskon lujuutta …
Ilmoita asiaton viesti
Wikipedian mukaan hänen uskontonsa olisi agnostinen ateismi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Halla-aho
Ilmoita asiaton viesti
Agnostinen ateisti, mutta Halla-ahohan on siis oikeastaan samaa uskontokuntaa kuin minäkin. Minä olen agnostinen kristitty.
Ilmoita asiaton viesti
Dekamurhaaja ( = uhrien määrä yli 10 miljoonaa ) V.I.Lenin sanoi aina: ”ihmiset eivät ole niin tyhmiä kuin luulemme, he ovat paljon tyhmempiä!”. Tämä tyhmyys ei rajoitu pelkästään siihen, että äänestetään yhtä puoluetta vaan joskus äänestetään yhtä sukua tai sukunimeä siksi, että ollaan totuttu äänestämään Paasio-nimistä ehdokasta, vaikkapa kolmessa polvessa.
Muistan miten jotkut sanoivat 1990-luvun alussa ”Olen aina ollut kommunisti, olen kommunisti myös jatkossa ja meidän suku on aina äänestänyt kommunisteja”. Näin toimittiin siitä huolimatta, että joku suvun jäsenistä oli kadonnut Stalinin terrorissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, puolueiden takana on ollut merkittäviä kansanliikkeitä, mutta sitten kun puolue korruptoituu tai muuttaa linjaansa selvästi toisenlaiseksi, ei ole mitään velvollisuutta enää pysyä sen leirissä. Ei se mitään demokratiaa ole.
Ilmoita asiaton viesti
Puoluetta voi myös pyrkiä korjaamaan sen sijaan, että jatkuvasti perustaa uusia puolueita .
Kukaan tuskin hyväksyy täysin minkään puolueen tilaa ja nykylinjaa .
Ilmoita asiaton viesti
Miten kukaan voisi enää ”korjata” esim. kepuleita?
Ilmoita asiaton viesti
Alkiolainen siipi voisi. Olisi sääli, jos keskustan koko aateperintö häviää, ja siitä tulee jonkinlainen maakuntien Libera- henkinen bisnespuolue.
Jokaisessa aateyhteisössä ja kirkossa joutuu tietysti valitsemaan , yrittääkö vaikuttaa vai lähteekö.
Ja kysymään, mikä vaikutus kummallakin vaihtoehdolla on ja mihin.
Suomessa ei kai oikeasti jostain puolueesta eronnut siipi ole juuri saanut suurta menestystä tai jäänyt pitkäikäiseksi.
Vai onko? Liberaalit ei. TPSL ei. Taistolaiset ei. SMPn voi tietysti tulkita sellaiseksi, muttei siitä missään mielessä ole enää juuri mitään jäljellä.
Ilmoita asiaton viesti
Alkiolainen siipihän keskustaa johtaakin. Sipilän ajama tekemisen meininki on juuri sitä oikeaa alkiolaisuutta. Jos maaseutu tyhjenee siksi, että valtio ei tarpeeksi auta, niin silloin maaseutu on tyhjenemisensä ansainnut.
Apua saa pyytää ikuisesti, ellei opettele itse selviämään. Sehän ei suinkaan sulje pois sitä, ettei myös pidettäisi huolta heistä, jotka eivät itse kykene itsestään huolehtimaan.
Toivottavasti keskusta saa myös sisäisen keskustelunsa selväksi tuosta perustulosta. Täällä oli taas erinomainen Ari Pesosen kirjoitus perustulosta. Keskusta on ollut, ei ensimmäinen, mutta ensimmäisiä perustulosta puhujia. Nyt pitäisi vain ymmärtää, että vastikkeettomuus on perustulon oleellinen olemus.
Ilmoita asiaton viesti
mutta PAAVOUSKOLLISET ovat ihan oma lukunsa !
=)
Ilmoita asiaton viesti
Voi vaihtaa puoluetta , koska
1.” Puolue ei enää edusta alkuperäisiä arvojaan ”
2. ”Puolue ei enää edusta minun arvojani.”
3. ”Omat arvoni ovat muuttuneet, vaikka puolueen eivät . ”
Kyllä, kohdat 2 ja 3 ovat osittain sama asia.
Puolueen ja yksilön arvot voivat kuitenkin muuttua myös yhdessä : tästä on hyvä esimerkki kansalaissodan jälkeinen työväenliike. Aseellisen kapinan kannattajista tuli arvoiltaan sosialidemokraatteja.
Demareista ja Perussuomalaisista taas on erottu kohdan 1 perusteella runsaasti.
Se on hajottanut kommunistit ja varmasti hajottaa maahanmuuttokriittiset puolueet.
Yksilön kannalta kohta 3 on kovin paikka.
Jotkut silläkin kyllä ylpeilevät.
Toiset taas muuttuvat politiikanvastaisiksi, kun eivät kestä huomiota oman arvomaailmansa muutoksesta.
Puolueiden takana on kuitenkin alunperin ollut merkittäviä kansanliikkeitä ja puolueshoppailu hetken tilanteen mukaan romuttaa demokratian tärkeitä osia.
Se sitten heijastuu nytkin nähtävinä populistisina heittoina ja suorastaan vastuuttomuutena- joka taas lisää politiikanvastaisuutta.
Demokratia ei lisäänny vaan romuttuu rähinäksi ja huuteluksi.
Ilmoita asiaton viesti