Puolueuskollisuus on usein suurta typeryyttä

En ole koskaan vihkiytynyt penkkiurheilun saloihin, enkä mitenkään tajua esim. jääkiekkoseurojen kannattamisen syvintä filosofiaa, eli miksi jotkut kannattavat perhekunnittain Tapparaa (?) tai Ilvestä (anteeksi Jyri!), mutta ilmeisesti ihmisillä on tarve kuulua johonkin, ja mikäs sen mukavampaa elämänsisältöä kuin "oman" joukkueen hengessä mukana eläminen.

 

Poliittisten puolueitten kannattaminen on hieman samanlainen, usein sukupolvelta toiselle siirtyvä juttu, jossa voi kokea yhteenkuuluvuuden tunteita. Mutta on harmillista ja monessa tapauksessa jopa vahingollista, jos ei näe puoluepolitiikan ja urheiluseurojen oleellista eroa.

 

Puolue ei koskaan saisi olla olemassa vain itseään varten, tai vain siksi, että se tarjoaa mukavan porukan mihin samaistua, vaan puolueen tarkoitus on toimia tämän maan hyväksi jonkin itselleen ominaisen periaatteen tai periaatteiden mukaisesti. Esim. vihreiden näkökulma on (tai sen pitäisi olla) kehittää yhteiskuntaa luonto- ja ympäristönäkökulmaa korostaen, vasemmiston idea on (tai sen pitäisi olla) työväestön sekä pienituloisten asian ajaminen ja niin edelleen.

 

Itse olen elämäni varrella äänestänyt monenlaisia puolueita, mukaan lukien vihreät, SDP, KD, PS ja Väyrystäkin olen hänen parempina päivinään äänestänyt – kaikella on aikansa. Nyt kuulun kansalaispuolueeseen, koska kannatan sen ohjelmaa.

 

En ole ikinä käsittänyt, miksi puolueuskollisuus nähdään niin usein jonain hyveenä. Minusta päinvastoin on niin, että loikkaaminen puolueesta on moraalinen teko silloin, kun joutuisi muuten pettämään kaikki äänestäjänsä ja kaikki periaatteet, minkä eteen on itse taistellut tai mihin on uskonut. (Hillotolppa ei siis ole hyväksyttävä syy!)

 

Jos vaikkapa KD keksisi sanoa, että ei se kristinusko nyt niin autuaaksitekevä olekaan, ja että  EU:n ns. arvopohja on viime kädessä sen yläpuolella, kunnon krsitillisdemokraatti toivottavasti hylkäisi puolueensa. Itse hylkäsin vihreät, kun monikultturismin ja massamaahanmuuton kritiikitön kannattaminen nousi selvästi ympäristöarvojen edelle. Moni vihreisiin kallellaan oleva miettii nyt samaa, mutta ei aina uskalla sanoa sitä ääneen. Rasistiksi leimautumisen pelko on esimerkiksi luontoväen keskuudessa pitänyt monen suun supussa.

 

Mutta kaikkein mystisintä ja typerintä puolueuskollisuutta on maakunnissa vallitseva kepu-uskollisuus. Sipilän ja erityisesti Bernerin aikaansaannokset maaseudun tyhjentämis- ja eriarvoistamispolitiikassa ovat sitä luokkaa, että kepun säilyminen maaseutualueitten ykköspuolueena tuntuisi ensi vaalien jälkeen suorastaan yliluonnolliselta ilmiöltä.

TuulaKomsi
Kansalaispuolue

Olen kangasalalainen kouluttaja ja freelancer, jonka hartain toive on saada ihmiset ajattelemaan omilla aivoillaan ja kyseenalaistamaan kaikenlaiset kliseet mediassa ja muussa julkisessa keskustelussa. Kotisivuni http://www.komsituula.julkaisee.fi/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu